Messukohtaamisia

Osallistuin lokakuun alkupuolella ensimmäistä kertaa Tikkurilan maalaismarkkinoille. Koska en omista ulkotiloihin sopivaa telttaa saatikka lämmitintä, olin esittelemässä luonnonkosmetiikkatuotteitani katetussa käsityöläisbasaarissa.

Tiesin jo usein markkinoilla vierailleena, että siellä käy paljon ihmisiä ja ajoittain on jopa vaikea liikkua kapeilla kauppakujilla. Luulin siis, että basaarissakin käy paljon ihmisiä, kädentaidoista kiinnostuneita luontoihmisiä, jotka arvostavat ympäristöystävällisyyttä ja luontoystävällisiä tuotteita. Katin kontit, uskoin ja luulin väärin.

Ihmisiä tuli ja meni basaarissa pienin joukoin, mutta harvakseltaan kukaan oli kiinnostunut luonnonkosmetiikasta. Pöytäni eteen pysähtyneistä ihmisistä suurin osa oli juuri ostanut kaapit ja varastot täyteen erilaisia aineita tai sitten he kertoivat käyttävänsä vain pelkkää vettä. No, oli hauskaakin kuunnella näitä selityksiä, ja vapaaehtoistahan tuotteiden ostaminen on. Ei minulle olisi tarvinnut niin kovin monisanaisesti selittää miksei juuri nyt aio ostaa mitään.

Tavaroitani kantamassa ja myyntipöytää rakentamassa oli vanha ystäväni. Ilman hänen apuaan olisin ollut pulassa. Olin yliarvioinut myytävien tavaroiden määrän totaalisesti. Olisinpa kotoa lähtiessä tiennyt, että joudun kantamaan melkein kaikki takaisin.

Naapureinani markkinoilla oli ihastuttavia myyjiä. Toisella puolellani virolainen rouva myi aivan syötävän ihanan värisiä villalankoja sekä koiranvillaisia sukkia. Toisella puolella suomalainen rouva myi itse kutomiaan sukkia, pipoja, nuttuja. Onneksi molemminpuolin riitti juttuseuraa. Basaarissa myytiin myös taidokkaasti valmistettua suomalaista taidelasia ja lasikoruja, huopahattuja ja rihkamaa. Löytyipä joukosta myös yksi vanhanaikainen helppoheikkikin, joka sopi joukkoon yhtä hyvin, tai ehkäpä huonosti kuin minä luonnonkosmetiikkapurkkeineni.
Hauskaa meillä oli, vaikkakin välillä ehkä puuduttavaa, koska ihmisiä oli niin vähän.Välillä hörpimme termareista kahvia ja söimme voileipiä. Onneksi oli kahvia mukana, koska basaarin lämpötila taisi olla alle +10 astetta. Edes Airamin termari ei pitänyt kahvia kuumana, korkeintaan lämpöisenä. Sovimmekin, että seuraavalla kerralla otamme vähän konjakkia mukaan lämpöä tuomaan.

Seuraavan lauantain ja sunnuntain vietin Hengen- ja Tiedon messuilla. Ajattelin että, no siellähän on varmasti luonnonkosmetiikkatuotteille kysyntää. Kissan villat, ei ollut. Olin varannut pöytäpaikkani aivan viime tingassa, joten valinnan varaa paikan suhteen ei juurikaan ollut. Luin pohjapiirustusta vielä jotenkin väärin ja löysin messupaikkani umpikujasta melkein viimeisestä peränurkasta. Ei sinnekään juuri kukaan eksynyt. Ja jos eksyi, niin he olivat juuri täyttäneet varastonsa erilaisilla purkeilla ja voiteilla. Eräskin rouva totesi, että hän ei käytä mitään aineita, hädin tuskin vettä. Minulla olisi kyllä ollut myydä hänelle vaikkapa käsintehtyä mustikkasaippuaa.

Pari vanhempaa rouvaa sanoi minulle, että on ihan turhaa enää ostaa mitään voiteita, koska ulkonäölle ei enää mahda mitään ja kaikki on jo menetetty. Johtuisikohan mainonnan luomasta mielikuvasta, että vain nuoret ja kauniit voisivat käyttää ihon- ja hiustenhoitotuotteita ja vanhempien ihmisten on tyytyminen kuivaan ihoon, ryppyisiin poskiin ja likaisina roikkuviin hiuksiin. No, eihän se näin mene, ihoa ja hiuksia pestään ja hoidetaan erilaisilla tarkoitukseen valmistetuilla tuotteilla. Kysymys on mielestäni itsensä hoitamisesta, puhtaudesta ja hyvästä olosta. Purkeista ei saa luonnollista kauneutta, vaan ihminen itsessään on kaunis, jos voi sisältäpäin hyvin. Kosmetiikkatuotteilla voi hoitaa arkaa ja kuivaa ihoa, rasvata karheita kantapäitä, shampoo valitaan hiusten mukaan. Ei kosmetiikan käyttö ole vain nuorten ja kauniiden ihmisten etuoikeus.

Ensimmäisenä messupäivänä luokseni tuli pirteä punatukkainen nuori nainen, joka sanoi tekevänsä yhteistyötä firmani kanssa. Hetken ihmeteltyäni selvisi, että siinähän on Eija, joka on testannut jonkin aikaa meidän shampoota ja hoitoainetta. Kaikkien olisi pitänyt olla kuulemassa kuinka Eija sydämestään kehui ja ylisti tuotteita. Odotan tosi innokkaana Eijan Instagram päivityksiä. Eijan tapaaminen oli varsinainen päivän piristys ja pelastaja.

Naapureiksi sattui taas mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä ja aika kului kuin siivillä. Puhuimme joogasta, sisäisestä rauhasta, unista, mielenterveydestä ja tietysti myynnistä ja rahasta.  Messukävijöille sain jaettua hieman tietoa Viima Natural Cosmetics’sta ja luonnonkosmetiikasta.

Naapurin rouvalla oli myynnissä kauniita koruja, luonnonkosmetiikkaa ja aivan ihania unisieppareita. Tyttöselle oli aivan pakko ostaa yksi pitsein ja valkoisilla linnunsulilla koristeltu sieppari, jonka keskellä lentää valkoinen lintu.
Messujen aikana sovin joitakin kiinnostavia yhteistyökuviota, mutta niistä lisää myöhemmin.

Messupäivän eväsleivällä ei pitkälle pötkitä ja illalla kotona oli hirmuinen nälkä. Tyttäreni tarjosi minulle tässä taannoin ruokaa ja varastin reseptin häneltä saman tien. Tämä oli varsinainen herkku pitkän työpäivän päätteeksi.

Ruualla ei ole vielä nimeä. Onko ehdotuksia?

Paketti jauhelihaa – itse laitoin 400 gr naudanjauhelihaa
Pussi Välimeren riisiä
Tölkki Muttia
Pari isoa ruokalusikallista herkkusieni Bon Jouria
Pippuria myllystä
Suolaa

Paista jauheliha. Keitä riisi ohjeen mukaan. Yhdistä aineet kasarissa tai pannulla. Anna hautua muutama minuutti ja syö. Tämä on ihan taivaallisen hyvää. Valokuva jäi valitettavasti ottamatta.

Messuilla on mukavaa!

 

Advertisement

Meidän tarina

Aika kuluu nopeasti. Pian on vuosi mennyt yrittäjänä. Jostain tuli tänään tarve palata ihan alkuun ja miettiä mitä tapahtui ennen kuin yrityksemme perustettiin.

Tämä tarinahan alkoi jo aikaa sitten. Olin työskennellyt vuosikymmeniä erään ison yrityksen palveluksessa, kokenut monet yrityskaupat, uudet omistajat, monen moiset yrityskulttuurit ja yt-neuvottelut, kunnes osui omalle kohdalle ja upposi.

Maailma ei romahtanut vaikka työt loppuivat. Henkisesti voin irtisanomisen jälkeen oikeastaan paremmin kuin aikoihin. Työympäristö oli muuttunut melko negatiiviseksi ja ahdistavaksi ja podin jonkin asteista uupumusta. Parin kuukauden tauon jälkeen aloin etsimään töitä ja uskoin, että minun kokemuksellani saisi helposti töitä. Toisin kävi. En saanut ainuttakaan kutsua edes haastatteluun. Miksi näin kävi? Liian vanha kenties?

Usko omaan itseeni ja osaamiseeni sai pahan kolauksen. Onneksi ympärillä oli perhe ja ystävät, joilta sain tukea ja neuvoja. Ajatus oman yrityksen perustamisesta alkoi itää melko vahvana. Mutta mikä yritys, mitä osaisin tehdä ja myydä? Mistä saisin rahat kaiken aloittamiseen ja elämiseen. Osasin mielestäni markkinoinnin ja markkinointiviestinnän, olin suunnitellut isoja tapahtumia ja näyttelyitä, pyörittelin myös isoja budjetteja mutta miten nämä voisi kääntää nyt työttömänä rahaksi?

Ajatus oman luonnonkosmetiikan verkkokaupan perustamisesta tuli tyttäreltäni. Pikkuhiljaa ajatus alkoi kypsyä ja monen selvittelyn ja tutkimisen jälkeen yrityksestä tuli totta.  Tuotteiden valmistajakin löytyi perheen avulla. Päätimme myös brändätä tuotteet omaksemme. Alkoi logon ja visuaalisen ilmeen suunnittelu. Tarvitsimme tietysti myös nimen ja aikamme mietittyämme  yrityksestämme tuli Viima Natural Cosmetics. Nimen takaa löytyy tarina, jonka joskus ehkä paljastan, olkoon se toistaiseksi salaisuus.

Täytyy myöntää, että olen varmasti jäänyt nuorten digiosaajien jalkoihin, mutta tietyt markkinoinnin pelisäännöt ovat edelleen hyvin hallussa ja voimassa ja tässä sitä ollaan oman yrityksen toimitusjohtajana. Ilman perheeni tukea en kuitenkaan olisi päässyt tähän pisteeseen. Kiitos teille!

Työhuoneessani on tuotekassit ja rekvisiitta pakattuna. Kampanjalehtiset saan vasta perjantaina. Ihan kuin ennen vanhaan näyttelyyn menossa, nyt vain on paljon pienemmät ympyrät; oma myyntipöytä markkinoilla. Jännittää tuleeko asiakkaita, ostaako kukaan tuotteita, miten pärjätään. Kyllä pärjätään, pitää vain uskoa itseensä – uudestaan.

Tässä on Viima Natural Cosmetics’n tarina, jonka voin vieläkin allekirjoittaa.

”Olemme pieni perheyritys, joka perustettiin vuonna 2017. Yritys sai alkunsa ideasta lähteä rakentamaan yhteistä liiketoimintaa, jossa voimme yhdistää omat vahvuutemme ja luoda yhdessä jotain hienoa. Meitä yhdistää perhesiteiden lisäksi rakkaus luontoa kohtaan, vastuuntunto ympäristöstä ja kiinnostus yrittäjyyttä kohtaan. Luonnonkosmetiikan suosio on kovassa kasvussa, ja uskomme että trendi on jatkuva. Ympäristötietoisuus kasvaa koko ajan. Ostopäätöksiä tehdään yhä tietoisemmin, tuotteita vertaillaan ja yritysten vastuullisuus on suurennuslasin alla. Kemikaaliyliherkkyys ei ole enää harvinaista, eikä ihme. Altistumme päivittäin järjettömän monelle kemikaalille. Haluamme olla mukana vastuullisessa arjessa tarjoamalla luonnonmukaista kosmetiikkaa. Tuotevalikoimamme kasvaa ajan myötä kattavammaksi. Rehellisesti pakko sanoa, että tämän alan kilpailussa ei ole helppoa olla mukana. Yritämme kuitenkin parhaamme ja toivomme, että se välittyy hyvänä asiakaskokemuksena asiakkaillemme.”